Mörkövaaran Sirena   KTK-III

Mörkövaaran Sirena eli tutummin "Veena", VH06-018-8075
Punaruunikko suomenhevostamma, säkäkorkeudeltaan 153cm
Syntynyt 16. huhtikuuta vuonna 2009 Suomessa, tällä hetkellä 12-vuotias
Kasvattanut Hawering / Mörkövaara, omistaja Laura R., VRL-00169 / Sirke

Koulutasoltaan ko. Va B, re. 85cm, me. 70cm, irto 100cm
Koulu/valjakkoajopainotteinen, kilpailee aktiivisesti valjakkoajossa, siitoskäytössä

III-palkinto (66 p.) suomen(pien)hevostammojen kantakirjatilaisuus 15.10.2011

Ikääntynyt punaruskea seinäkello lyö seitsemän aamun ensimmäisten valonsäteiden pyrkiessä sisään vanhan puisen tallin valkokarmisista ikkunoista, ja tallin soma pieni unikeko alkaa vasta heräilemään vähitellen. Aamuheinät jaetaan puoli kahdeksan aikaan, jolloin tummanpuhuva suomenhevostamma Mörkövaaran Sirena alkaa vasta räpyttelemään ensimmäistä kertaa silmäripsiään. Herättyään kunnolla neiti alkaa maiskutella aamuheiniään tyytyväisenä, mutta ennen kuin tamma on ehtinyt syömään edes heinänsä saapuvat jo kaurat, jotka ovat yksi tämän pikkuneidin lempiruuista. Aterioituaan Veena lepäilee vielä pikkuhetken, mutta yleensä tamma pitää lyhyehkö juttutuokion vierustoverinsa, aamuvirkun suomenhevostamma Haavelaakson Helinän eli tutummin Helin kanssa, jolla on tapana herättää vierustoverinsa aamuisin syvistä unelmoinneistaan. Tovin kuluttua Veena kuitenkin alkaa virkistyä viimeistenkin unihiekkojen rippeiden kadottua sen silmistä, ja tamma suorastaan hyppii innosta seinille, kun koittaa valkean lumiselle talvilaitumelle lähdön aika sen kaikista parhaan ystävättären Helin kanssa.

Lumi pöllyää kimaltaen auringon valonsäteiden läpäistessä ne. Pian valkoisen läpikuultavan lumipöllyn keskeltä ilmestyy pienikokoinen suloinen tummahko suomenhevostamma Veena, joka kirmailee ympäriinsä lumisella laitumella tarhatoverinsa, lempeäluontoisen, mutta ehkäpä hieman aran Helin kanssa. Tammat hörähtelevät ystävällisesti tervehdykseksi ohikulkeville ihmisille. Pienen hippasleikin jälkeen neidit hieman leppyvät ja siirtyvät aterioimaan heinäpaalien vierelle. Välillä Veena sukii ystävättärensä paksua rusehtavaa talvikarvaa osoittaakseen huomiotaan ja kiintymystään, Heli vastaa ystävälleen samaan malliin. Hetken rauhoittumisen jälkeen peuhaaminen kuitenkin alkaa taas. Energiaa puhkuen Veena piehtaroi elämänsä kyllyydestä iloiten kauniista talvipäivästä parhaan ystävänsä seurassa. Mitä muutakaan herttainen suomenhevostamma voisikaan toivoa päivältään. Aika kuluu silmänräpäyksessä tammojen myllertäessä vitivalkoisena säihkyvässä lumessa. Neitokaiset ravaavat iloisina tervehtimään portille saapuneita tuttujaan, ja asettuvat valmiiksi talutettaviksi takaisin lämpöisään kototalliin.

Kotoisan viihtyisään talliin saavuttua Veena vetäytyy tyynen rauhallisena karsinaansa jääden odottamaan hoitajaansa. Vaimeita askelia kuullessaan tamma suorastaan ryntää karsinan ovelle tervehtimään tulijaa. Lempeä henkäys ja sydämellinen hörähdys toivottavat hoitajan tervetulleeksi. Veena siirtyy ystävällisesti sivummalle ja päästää tulijan sisään, jonka jälkeen se asettuu harjattavaksi. Harjauksen aikana pikkuneiti sulkee kauniit tummanruskeat silmänsä nauttiakseen harjauksesta täysin siemauksin. Pitkän ja rauhaisan nautinnon jälkeen alkaa kavioiden putsaaminen. Tamma nostaa varovasti ja kiltisti kavion kerrallaan putsattavaksi. Suojien ja pintelien laittamisen aikana Veena pysyy vakaasti paikoillaan hievahtamatta melkeinpä liikauttamatta silmäripseäänsäkin, mutta satuloinnin alkaessa alkavat pienimuotoiset pulmat. Neiti sattuu olemaan melko herkkä vatsastaan, joten satulointiin hoitajan täytynee osata varata aikaa sievo määrä. Tutun satuloidessa kutiavainen tamma luottaa hoitajaansa ja pysyy suhteellisen nätisti paikoillaan, mutta tuntemattoman seurassa se osaa olla melko varuillaan, joten jonkin muotoinen ylimääräinen liikuskelu tai näykkiminen eivät ole kovin epätavallinen tai kumma näky. Muuten tämä tämä suloinen ruunikko tamma on kuin enkeli hoidettaessa. Suitsiminen onnistuu pulmattomasti, kuten loput muut tavanomaiset toimenpiteet. Hoitotoimenpiteiden loppupuolella tyytyväinen Veena alkaa hieroa päätään hoitajaansa vasten osoittaakseen kiitollisuuttaan hyvästä hoidosta, mutta joskus viekas tamma saattaa yrittää kerjää salaisuuksia millä keinolla hyvänsä. Tämä utelias neitokainen suorastaan rakastaa kuunella hoitajansa kuiskimia syviä ja synkkiä salaisuuksia, joita muiden kanssa ei pysty jakamaan. Veenan on sanottu olevan oikea korurasia, joka onnistuu säilyttämään pienetkin salaisuudet sisässään. Mukavan ja levollisen, ehkäpä hieman pitkäksi venyneen, hoitotuokion jälkeen tamma on jo tarmokkaana ja innokkaana pyrkimässä päivän harjoituksiin ulos aurinkoiseen talvisäähän.

Keskipäivän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja puiden jäähuurteiset latvat keinuvat keveästi miedon vaisussa tuulessa. Pienikokoinen tummahko tamma astelee sulavin liikkein eteenpäin kootussa käynnissä valkean ohuen lumikerroksen pöllytessä kaviouralla. Veena siirtyy vaivatta koottuun raviin ratsastajan pyytäessä. Viileä viima humisee viehkeän tamman korvissa, mutta pienestä talvituiverruksesta neiti ei hätkähdä. Kootusta ravista se siirtyy musta harja hulmuten viimeiseen koottuun askellajiin laukkaan, jossa kauniin tamman lennokas laukka kiinnittää kenen vain ohikulkijan huomion. Henki suorastaan salpaantuu koleassa pakkasessa seuratessa sivussa hytisten parivaljakon luontevasti soljuvaa työskentelyä. Veena taipuu sievästi avotaivutuksissa, jonka jälkeen tamma siirtyy nöyrästi kevennettyyn raviin. Hetken kuluttua neiti siirtyy hallitusti sulkutaivutuksiin ensiksi ravissa ja pian sen jälkeen laukassa. Läheisen lumisen tarhan tammat hörähtelevät Veenalle, ja tamma hörähtää tervehdykseksi, mutta jatkaa harjoittelua tarkkaavaisesti. Ratsukko pysähtyy rauhallisesti, ja herttainen neitokainen ryhtyy pian peruuttamaan hieman vastahakoisesti, jonka jälkeen tarkoituksena olisi siirtyä laukkaan. Siirtyminen laukkaa onnistuu kuitenkin virheittä, ja Veena jatkaa laukan vaihtoihin askeleesta. Neiti liikkuu eteenpäin hyvässä muodossa kuuliaisesti ratsastajansa pieniä apuja totellen. Muutamia pienehköjä tahtirikkoja harjoituksen aikana on tullut, mutta harjoitushan tekee mestarin on tämän ahkeran tamman tapa asennoitua virheisiin. Vaativa B -tasoisen harjoituksen loppu lähenee aurinkoisen keskipäivän kääntyessä iltapäivään. Hiljalleen ratsastaja pyytää suloista ratsuaan siirtymään käyntiin, ja parivaljakko kiertää vielä muutaman kierroksen kentän ympäri uraa pitkin. Rauhallisena Veena pysähtyy pehmeälle lumikumpareelle hörähtäen hiljaa hengitys höyryten ratsastajan kiittäessä sitä taputtaen hyvästä työstä.

Tuulen vire tuivertaa, ja Veena kulkee siroin askelin eteenpäin Sirkkeen jäästä sulaneella hiekkakentällä vaunut perässään. Linnut livertävät kevättä rinnassa ja seurailevat uteliaina kentän tapahtumia. Tamma pyrkii innokkaasti eteenpäin kauniin liikkein, jotka se on perinyt ihastuttavalta emältään, suomenpienhevostamma Kuisman Airilta. Ohjastaja pyytää neitiä pysähtymään, ja tamma seisahtuu paikoilleen melkeinpä vaistonvaraisesti. Pian kuitenkin harjoitus jatkuu, kun ohjastaja pyytää Veenaa siirtymään raviin. Vaivattomasti neiti lähtee liikkeelle kevein askelin. Tamma porhaltaa eteenpäin taipuen mutkattomasti eri suuntiin, ja kärryt seuraavat tummanpuhuvaa neitokaista ilman kummempia ongelmia. Kuvankauniin tamman on yhteistyöhalu ja uusien asioiden oppimisen innostus suorastaan loistaa sen syvistä luottavaisista silmistä. Pilke silmäkulmassaan mukavan miellyttävän harjoitustunnelman ympäröimänä neiti astelee määrätietoisesti likemmälle. Apuihin Veena reagoi hyvin herkästi emänsä tavoin. Kuuliaisesti pikkutamma tarpoo eteenpäin ja siirtyy joustavaliikkeiseen laukkaansa pyydettäessä. Lopputalven aurinko alkaa laskea läheisen metsän puiden latvaoksien taakse, mutta tämä ei väsytä tai häiritse tätä neitokaista lainkaan, joka pyyhältää edelleen virkeänä hehkuen innokkuutta. Jäinen tuuli laantuu vähitellen, ja harjoitus lähenee loppuaan parivaljakon kääntyessä kohti kentän porttia suunnaten valoisaan ja lämpöiseen talliin.

Ahkeran ja täyteläisen päivän jälkeen unelias tamma herkuttelee iltaheiniään sekä -kaurojaan kivennäisten kera. Veena hörisee tallitovereilleen tervehdykseksi kaikkien saavuttua talliin, ensimmäisenä yleensä vastaa neidin paras ystävä Heli, joka asustelee vastapäisessä karsinassa. Tamma seurailee uteliaana ohikulkevia tallilaisia näykäten välillä hieman hihasta saadakseen muutaman herkullisen makupalan tai sydäntä lämmittävän huomionosoituksen. Vähitellen ilta saapuu, ja ulkona pimenee. Illan ensimmäiset tähdet tuikkivat pieninä pisteinä ylhäällä taivaalla ja kuu nousee taivaanrantaan viimeisten valonsäteiden heijastuessa tallin ikkunoista karsinoihin. Tallin vanhat puuovet sulkeutuvat naristen hiljaisuuden vallatessa tallin pölyiset käytävät, ja viehättävä suomenhevostamma Mörkövaaran Sirena vaipuu silmät puoliummessa yöunille unelmoimaan seuraavasta ihanasta ja yhtä elämäntäyteisestä päivästä, jonka se saa taas kerran viettää ja kokea hurmaavien ystäviensä ja rakastamiensa ihmisten ympäröimänä.

Veenan isä Lakean Heikka on 11. syyskuuta 2008 syntynyt hieno läsipäinen suomenhevosori, jonka on kasvattanut Virtuaalitalli Lakean hyvästä ja maineikkaasta suomenhevoskasvatuksesta tunnettu omistaja Jenny K. Nykyisin komeahko Heikka toimii Ramin ja zanen omistuksessa Viehättävässä kisa- sekä jalostusorina. Omistajat kuvaavat Heikkaa helpoksi ja yhteistyönhaluiseksi, ainakin useimmiten, mutta osaa se olla myös orina aika ailahteleva. Kouluratsastus on komeat liikkeet omaavan orin vahvinta alaa, siinä sillä riittää kapasiteettia Vaativa B -tasolle asti, peruasiat Heikalla on siis hyvinkin hallussa. Kilpailuista ori on kerännyt lukuisia sijoituksia kouluratsastuksesta, mutta löytyypä siltä muutamat sijoitukset myös metrin rataesteiltä. Tuo punarautias, 158 senttinen hevonen omaa hienon rakenteen, jonka ansiosta se on menestynyt hyvin myös näyttelyjaoksen alaisissa näyttelyistä, ja siitähän kertoo 4. marraskuuta 2009 myönnetty VIR MVA Ch-arvonimikin. Lisäksi hyvätyyppinen ori on kantakirjattu II-palkinnolla sekä palkittu Kouluratsujen laatuarvostelussa toisella palkinnolla ja YLA:n laatuarvostelussa upealla I-palkinnolla. Heikka on jättänyt jälkeensä tähän mennessä seitsemän hienoa ja menestynyttä jälkeläistä.

Veenan isänisä ylväs ja loistelias läsipäinen ori Fiktion Inari oli varmasti aikanaan yksi Lakean tallin hienoimpia sekä menestyksekkäimpiä suomenhevosoreja. Rautias, 157 sentinen "Iivari" oli luonteeltaan kiltti, ja vaikka orimaisuuttakin löytyi, oli se silti mukava käsiteltävä. Ori omasi myös kohtuu hyvän rakenteen, onhan se kantakirjattu kolmannella palkinnollakin suomenhevoskantakirjassa. Painotukseltaan hyvä liikkeinen Iivari oli yleispainotteinen, mutta se menestyi huomattavasti paremmin kouluratsastuksen saralla, jossa kapasiteettia sillä riitti vaativiinkin luokkiin. Sijoituksia ryhdikäs läsipäinen ori keräsi molemmista lajeista yhteensä noin 20 kappaletta. Iivari astui elämänsä aikana yhdeksän tammaa, ja tuloksena syntyi paljon menestyneitä jälkeläisiä. Orilta löytyy myös yleislaatuarvostelun toinen palkinto sekä suomenhevosten laatuarvostelun SLA-II palkinto. Vanha kokenut konkari nukkui pois siirtyen vihreämmille laitumille kunniakkaassa 27 vuoden iässä kylmänä tammikuun 10. päivänä vuonna 2010.

Veenan isänisänisä Vaapukan Aulis oli rauhallinen ja mukava suomenhevosori, jonka kasvatti Virtuaalitalli Vaapukka. Miljan omistuksessa Fiktiossa asunut Aulis oli väritykseltään punaruunikko ja säkäkorkeutta se omasi noin 154cm. Hyvän rakenteensa ansiosta ori menestyi myös näyttelyissä, joiden pohjalta Aulikselle anottiinkin VIR MVA Champion arvonimi. Aulis painottui näyttelyiden ohella kouluratsastukseen jossa se taittoi luokat Helppo B -tasolle saakka. Kovin taitava ori ei siis kyseisessä lajissa ollut, mutta se menestyi kilpaluissa sitäkin paremmin. Komeahko ori sijoittui kouluratsastuksen parissa 35 kertaa ja se pärjäsi siten kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussakin sen verta hyvin, että se palkittiin toisella palkinnolla. Aulis kävi myös suomenhevosten laatuarvostelussa, jossa se palkittiin myöskin toisella palkinnolla. Ori astui elämänsä aikana kuusi tammaa saaden kuusi jälkeläistä, joista suurin osa on nytemmin myös hyvin menestyneitä. Aulis lopetettiin jalan murtumaan sen ollessa vain noin 12 vuoden ikäinen.

Veenan isänisänemä Fiktion Ilopilleri oli erittäin hyvin menestynyt suomenhevostamma, kasvattajanaan virtuaalitalli Fiktio. "Elli" on varmastikin Veenan suvun yksi menestyneimmistä hevosia, sille on myönnetty VIR MVA Ch -arvonimi, se on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja lisäksi se on muun muassa palkittu kouluratsastusjaoksenkin laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Tamma omasi mitä selvemmin erittäin hienon rakenteen ja väritykseltään se oli punarautias kera 155 senttimetrin säkäkorkeuden. Luonteeltaan Elli oli mitä rauhallisin ja kiltein hevonen, eli omasi hyvin tyypillisen suomenhevosen luonteen. Ratsatuskilpailuissa tamma pärjäsi parhaiten painostuslajissaan kouluratsastuksessa, josta se on kerännyt menestyksekkäästi useita kymmeniä sijoituksiakin. Kilpa-uran päätyttyä Elli siirtyi siitoshevosen rooliin ja saikin elämänsä aikana peräti kahdeksan jälkeläistä, joista lähes kaikki ovat pärjänneet koulukilpailuissa ja näyttelyissä. Vihreille laitumille Elli siirtyi kunnioitettavassa 31 vuoden iässä jättäen jalanjälkensä monen suomenhevosen sukuun.

Veenan isänemä Haavelaakson Harha, tutummin pelkkä Harha, oli erittäin utelias ja kiltti persoona, jonka on kasvattanut Haavelaakson omistaja vaapu. Tamma eli koko elämänsä Lakeassa Jennyn omistuksessa, missä se pääsi näyttämään taitojaan kilparadoilla useassa eri lajissa. Harha oli painottunut kouluratsastukseen, mutta sillä kilpailtiin vanhemana myös työhevoskilpailuissa, tietenkin sijoittui molemmissa lajeissa. Työhevoskilpailuissa käydessään tamma sai "Vuoden Työhevonen 2009" sekä "Metsäajon Kuningatar 2009" meriitit. Työhevosuran lisäksi hyväluontoinen tamma kahli sijoituksia mukavasti kouluratsastuksen parissa. Väritykseltään Harha oli punarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 158 senttiä. Vankkarakenteinen tamma menestyi myös näyttelyissä, lisäksi se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla suomenhevoskantakirjaan työhevoseksi. Jälkeläisiä Harhalta löytyy kolme kappaletta, joista Veenan isä Lakean Heikka on ainoa kilparatsu. Haavelaakson Harhan pitkästä, sekä hienosta elämästä kertovat myös sen yleislaatuarvostelun YLA2-palkinto sekä suomenhevosten laatuarvostelun ensimmäinen palkinto. Kunniakas ja monissa piireissä arvossa pidetty tamma siirtyi syvään ikuiseen uneen 03.07.2010.

Veenan isänemänisä ryhdikäs Kirveltäjän Kavaljeeri oli tunnetun suomenhevoskasvattajan Kirveltäjän kasvatteja. 14 kertaa KRJ:n alaisissa kouluratsastuskilpailuissa sijoittunut ori toimi aktiivisen kisauran sijasta enemmänkin Haavelaakson siitosorina. Siitosori vuosien jäljiltä hieman jääräpäisenä tunnetulta Kallelta löytyykin jälkeläisiä kahdeksan kappaletta, joista useimmat ovatkin tehneet uraauurtavan koulu-uran, mutta samalla pärjänneet oikein mallikkaasti myös näyttelyissä. Orin menestyneimpiin jälkeläisiin lukeutuvatkin muun muassa ori Haavelaakson Vekkuli ja tamma Haavelaakson Harha. Kompaktirakenteinen tummanpunarautias Kalle ansaitsi hyvien näyttelytuloksien seurauksena Champion-arvonimen ja myöhemmin herra kantakirjattiin III-palkinnolle. Ratsastaessa herkkä ja eteenpäinpyrkivä 151cm korkea ori myös palkittiin VSHK:n laatuarvostelutilaisuudessa II-palkinnolla.

Veenan isänemänemä Raadelman Helmi on yksi Raadelman Tilan monista hienoista ja menestyneistä kasvateista. Haavelaaksossa koko elämänsä elellyt rautias tamma on menestynyt kouluratsastuksen saralla kuin myös näyttelykehissä. Kilpauransa aikana 36 kertaa sijoittunut ystävällinen ja nöyrä tamma keräsi myös näyttelyistä useita sertejä ansaiten lopulta VIR MVA Ch-arvonimen. Jätettyään kilpakentät taakseen sievä, kilttiluontoinen tammarouva siirtyi täysipainotteisesti siitoskäyttöön. Yhteensä jopa seitsemän hienoa ja menestyksekästä jälkeläistä jättänyt Helmi on myös kantakirjattu II-palkinnolla. 159cm säältään korkea hyväsukuinen tamma on saavuttanut niin yleislaatuarvostelussa toisen palkinnon kuin myös suomen(pien)hevosten laatuarvostelussa I-palkinnon.

Veenan emä Kuisman Airi oli upea suomenpienhevostamma, kasvattajanaan Vipeltäjä. Pienikokoinen Airi myytiin jo nuorella iällä Mörkövaaraan, jossa se elelee tälläkin hetkellä viettäen ansaittuja eläkepäiviään. Suloinen Airi oli hyvin menestynyt kouluratsu, kapasiteettia siltä löytyi vaativiin luokkiin asti, ja sillä kilpailtiin myös valjakkoajoja niin noviisi kuin vaatilallakin tasolla. Sijoituksia tammalta löytyi kysesistä lajeista yhteensä yli sata kappaletta, mikä on huima saavutus. Airi omasi myös ihastuttavan ulkonäön ja hyvän rakenteen, pienellä tammalla oli säkäkorkeutta vajaat 140 senttiä ja väritykseltään se oli kaunis hopeanpunaruunikko. Kilttiluontoinen hellyyttävä tamma kävi useissa laatuarvostelutilaisuuksissa, kuten esimerkiksi yleislaatuarvostelun, kouluratsastusjaoksen sekä suomenhevosten arvostelutilaisuuksissa: jokaisessa se palkittiin parhaalla ensimmäisellä palkinnolla. Airilta löytyy puolenkymmentä hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat päässeet näyttämään taitojaan kilparadoilla menestyen mallikkaasti.

Veenan emänisä Kuisman Pyry oli väritykseltään punaruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi vaivaiset 138 senttimetriä. Tämä pienhevosori oli luonteeltaan riiviömäinen, mutta taitava kouluratsu, jolta löytyi sijoituksia kyseisestä lajista useita kymmeniä kappaleita. Komea kompaktirakenkeiten Pyry syntyi koleana ja tuiverruksisena tammikuun 14. päivän myöhäisiltana vuonna 2008 Vipeltäjän hoiviin Kuismaan, jossa se elelikin koko monipuolisen ja mukavan elämänsä. Pyryn menestyksestä kertovat useat laatuarvostelupalkinnot: yleislaatuarvostelun YLA2, suomenhevosten laatuarvostelun SLA-II sekä kouluratsastusjaoksen toinen KRJ-II palkinnot. Jälkeläisiä tältä tummanpuhuvalla pienhevosoriilta jäi kuutisen kappaletta, joista Veenan emä Kuisman Airi on ehdottomasti menestyinein yksilö.

eii

eie

Veenan emänemä hulmuharjainen ja kuvankaunis Tuikkeen Tuisku, tutummin pelkkä Tuisku oli rauhallinen ja kiltti suomenhevostamma, kasvattajanaan Veera N. Tamma eleli Vipeltäjän omistuksessa Kuismassa, jossa se pääsi kilpailemaan painostuslajissaan, kouluratsastuksessa. Sijoituksia sulava liikkeiseltä Tuiskulta löytyi kyseisestä lajista komeat 36 kappaletta, sisältäen kuusi voittoa. Upean ulkonäön, kauniin ruunikon väritysen sekä 157 senttiä korkean säkäkorkeuden omannut Tuisku hurmasi myös useat näyttelytuomarit keräten useita sertejä. Tammalla oli VIR MVA Ch-arvonimi ja se oli kantakirjattu toisella palkinnolla 1. kesäkuuta 2008 suomenhevoskantakirjaan ratsupuolle. Ihanan ja tasaisen luonteen omistanut Tuisku jätti jälkeensä seitsemän hienoa jälkeläistä, joista osa on pärjännyt emänsä tavoin niin kouluratsastuksen kuin näyttelyidenkin saralla.

Veenan emänemänisä oli komea tummanrautias suomenhevosori Horisontin Pyry. Veera N:n omistuksessa elellyt ori kilpaili kilpauransa aikana aktiivisesti niin koulu-, este kuin kenttäratsastuksessakin. Kilpailujen ohella Pyry menestyi erinomaisesti NJ:n alaisissa näyttelyissä ansaiten lopulta VIR MVA Ch -arvonimen. Myöhemmin ori myös palkittiin II-palkinnolla kantakirjassa. 152 senttimetriä säältään korkea oriherra jätti jälkeensä ainakin kolme hienoa jälkeläistä: orin Haperon Pessimisti sekä tammat Tuikkeen Tuisku ja Tuikkeen Hissu.

Veenan emänemänemä Tuohimäen Tulisielu oli hyväkäytöksinen ja rauhallinen tamma, jonka omistaja oli myös Veera N. Tuulirannassa elämänsä asustellut tamma oli tuttu näky kilparadoilla vuosina 2004-2005. Niin koulu- kuin esteradoillakin menestynyt energinen ja kuuliainen Tupu napsi KRJ:n ja ERJ:n kilpailuista mukavat määrät sijoituksia. Näyttelyissä sievä, liinaharjainen tamma sijoittui kolme kertaa kärkiviisikkoon saaden kaksi kertaa iroSERTin. Vuoden 2005 syyskuun kantakirjaustilaisuudessa se palkittiin III-palkinnolla pistein 63. Punarautias 154cm korkea Tupu synnytti yhteensä viisi varsaa toimiessaan siitostammana. Useimmat tamman jälkeläisistä ovatkin ehtineet näyttää taitonsa ja potentiaalinsa eri lajien kilparadoilla kuluneiden vuosien aikana.

Villeissä kouluratsastuskilpailuissa sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta.
KRJ:n alaisissa sijoituksia kärjessä 41 kpl:tta, voittoja 10 kpl:tta.
03.05.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/27 (kutsu)
03.05.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 2/24 (kutsu)
05.05.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/27 (kutsu)
05.05.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 1/24 (kutsu)
02.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 5/30 (kutsu)
04.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 4/30 (kutsu)
11.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 4/30 (kutsu)
12.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 3/30 (kutsu)
22.07.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/23 (kutsu)
23.07.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 4/23 (kutsu)
25.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 1/23 (kutsu)
27.07.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 4/23 (kutsu)
01.08.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 4/23 (kutsu)
02.08.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 3/27 (kutsu)
05.08.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 1/27 (kutsu)
07.08.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 4/28 (kutsu)
08.08.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 5/28 (kutsu)
19.10.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 1/70 (kutsu)
21.10.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/60 (kutsu)
02.11.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 3/50 (kutsu)
03.12.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/15 (kutsu)
04.12.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/15 (kutsu)
05.12.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 3/15 (kutsu)
05.12.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 2/13 (kutsu)
08.12.2009 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 1/13 (kutsu)
09.12.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/15 (kutsu)
10.12.2009 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 3/15 (kutsu)
09.09.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 7/60 (kutsu)
10.09.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/50 (kutsu)
12.09.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 6/50 (kutsu)
23.09.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/40 (kutsu)
06.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/30 (kutsu)
06.10.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 7/50 (kutsu)
20.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/50 (kutsu)
24.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 3/30 (kutsu)
24.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 7/50 (kutsu)
25.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 5/40 (kutsu)
25.10.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 4/50 (kutsu)
28.10.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 6/50 (kutsu)
06.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 3/50 (kutsu)
09.11.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/50 (kutsu)
11.11.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 2/50 (kutsu)
11.11.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 4/40 (kutsu)
13.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 4/40 (kutsu)
18.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 3/50 (kutsu)
20.11.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 1/50 (kutsu)
20.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 7/50 (kutsu)
21.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 3/40 (kutsu)
23.11.2010 KRJ kouluratsastus, Helppo A, tulos: 6/60 (kutsu)
23.11.2010 KRJ kouluratsastus, Vaativa B, tulos: 2/50 (kutsu)
26.01.2012 KRJ-Cup kouluratsastus, Helppo A, tulos: 9/274 (kutsu)

Villeissä valjakkoajokilpailuissa sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta.
VVJ:n alaisissa sijoituksia kärjessä 19 kpl:tta, voittoja 1 kpl:tta.
12.10.2010 VVJ valjakkoajo, Noviisi yhdistetty, tulos: 3/30 (kutsu)
29.10.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 1/19 (kutsu)
31.10.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 4/30 (kutsu)
08.12.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 5/30 (kutsu)
12.12.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 4/30 (kutsu)
16.12.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 4/30 (kutsu)
21.12.2010 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 3/30 (kutsu)
05.01.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 3/30 (kutsu)
05.01.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 2/30 (kutsu)
09.01.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 4/30 (kutsu)
06.02.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 4/30 (kutsu)
23.06.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 5/30 (kutsu)
21.08.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 5/26 (kutsu)
28.08.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa tarkkuuskoe, tulos: 2/23 (kutsu)
10.09.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 4/18 (kutsu)
14.09.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 4/30 (kutsu)
15.09.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 3/30 (kutsu)
10.11.2011 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 2/40 (kutsu)
24.12.2011 VVJ valjakkoajo, Vatiiva yhdistetty pareille, tulos: 3/30 (kutsu)
24.01.2012 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty pareille, tulos: 5/30 (kutsu)
26.01.2012 VVJ valjakkoajo, Vaativa yhdistetty, tulos: 5/30 (kutsu)

Villeissä näyttelyissä sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta.
NJ:n ja MSY:n alaisissa sijoituksia kärjessä 1 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta.
17.12.2011 NJ näyttelyt, Suomenhevostammat, tulos: LKV3 KUMA, JS (kutsu)

19. maaliskuuta vuonna 2011 o. Sirkkeen Varjokas (i. Ruiskukan Tiritombaa)
02. helmikuuta vuonna 2012 t. Sirkkeen Sinja (i. Suvannon Ukkonen)

20. syyskuuta 2010 Haweringin kouluvalmennus
Tänään aloitimme kouluvalmennuksen aamulla kello 9.00. Ratsukko saapui kentälle ehkä hieman väsyneen oloisina, ratsastaja nuokkui selässä ja hevonen asteli laiskasti eteenpäin silmät puoliummessa. Tällä meiningillä mentiin muutama kierros, kai ne yrittivät näyttää alkukäynneiltä. Kun sain kyseisestä hetkestä tarpeekseni, huudahtin reippaasti ratsastajalle, että laittaa siihen hevoseen nyt vähän vauhtia ja kokoaa itsensä. Siinä samassa alkoi näyttää jo huomattavasti paremmalta, Veena kulki eteenpäin korvat hörössä näyttävin askelin, ja selässä Laura korjasi istuntaansa. Aloitimme valmennuksen aivan perusasioilla, teimme suuret pääty-ympyrät jokaiseen päätyyn, ja jokatoiseen kulmaan voltit. Näin saimme Veenan vähän vetristymään alkukankeudesta, mikä oli hyvinkin huomattavissa. Käynnissä teimme myös pysähdyksiä ja peruutuksia, jotka tämä ratsukko suoritti ongelmitta: Veena pysähtyi joka kerta merkistä ja peruutti tasan niin kauan kun Laura vain antoi ohjeita. Viimein lukuisten käyntitehtävien jälkeen pääsimme aloittamaan ravin. Ravissa teimme ensin tempon lisäyksiä, ratsastaja antoi hienosti ratsullensa ohjeet napauttelemalla pohkeita kylkiin sopivin väliajoin. Tempon lisäyksien ohella teimme voltteja, sekä rataleikkaita joiden kanssa ei tietenkään ongelmaa ollut. Kun ravi oltiin saatu hyvin hallintaan, aloitimme itse päivän tehtävät. Ensiksi menimme avotaivutuksia jatkaen ravissa, jotka alkuun näyttivät vähän nihkeiltä. Hevonen ei juurikaan taipunut ratsastajan mielen mukaan, jolloin ratsastaja tietenkin vähän menetti malttiaan Veenaan. Muutamien toistojen jälkeen Veena alkoi pikkuhiljaa kulkea nätisti ravissa tehden taivutusta niin kuin tarkoitus oli. Seuraavaksi aloitimme ravi-laukannosto-ravi-siirtymiset. Laura valmisteli ratsunsa joka kerta huolellisesti laukkaan, antoi pohkeet ja siinä samassahan tamma kirmasi eteenpäin. Veena sai ottaa muutamat askeleet laukkaan, kunnes täytyi siirtyä taas hallittuun raviin. Kun toistoja oli tehty riittämiin, annettiin tamman jatkaa laukkaamista suoraa uraa pitkin. Laukassa tehtiin taas vähän voltteja ja leikkaita, kunnes täytyi tehdä muutaman kerran laukan vaihdot. Tarkoituksena oli saada se yksi vaihto askeleeseen, mikä tuotti alkuun hieman ongelmaa. Hevonen ei lähtenyt vaihtamaan laukkaa ensin millään, vaan hidasti kiitoraviin ja meni täysin omiaan. Ratsastajan tuli taas koota itsensä, jotta sai Veenan kulkemaan ja tehtävä lähti alusta. Pikku hiljaa alettiin saada haluamaamme tulosta ja siihenhän oli myös hyvä lopettaa. Jätin ratsukon tekemään loppuverkkaa itsenäisesti tyytyväisenä valmennukseen.

21. syyskuuta 2010 Haweringin kouluvalmennus
Veena asteli kentälle tänään reippain askelin, ja se näytti olevan täynnä intoa, toisin kuin eilisessä valmennuksessa. Alku oli siis tänään huomattavasti parempi, sillä kun Laura nousi ratsunsa selkään, oli se jo lähteä alta kävelemään. Vauhtia kiitos! Aloitimme samantien käyntiharjoituksilla, reipasta käyntiä eteen ja samalla tehden voltteja. Ratsastajakin tuntui olevan virkeämpi tänään, joten odotin, että tästä valmennuksesta edes tulisi jotain. Seuraavaksi teimme pysähdysharjoituksia, ja samalla peruutimme tai teimme etuosakäännöksiä. Etuosakäännökset alkuun tuottivat vähän hankaluuksia, sillä Veena alkoi peruuttamaan eikä meinannut siten millään lähteä kääntymään mihinkään suuntaan. Pikku hiljaa reippailla otteilla päästiin tämänkin asian ylitse. Sitten oli aika ravin. Laura nosti Veenalla ravin ja tamma lähtikin juoksemaan hirmuista vauhtia eteen. Ratsastaja sai antaa paljon puolipidätteitä, jotta ratsu kulki nätisti keskiravia. Ravissa aloitimme tekemään kiemurauria, jotta saatiin kyljet taas vetreiksi. Yleisesti meni ihan hyvin, aluksi tietenkin Veena oli vähän jäykkä eikä siksi kiemuranhuiput näyttäneet kovin pyöreiltä. Seuraavaksi annoin ratsukon mennä itsenäisesti haluamaansa tehtävää, ja raviväistöjähän he lähtivät tekemään. Laura antoi Veenalle reippaasti raipalla takapuoleen ja puristi pohkeensa kylkiin - siinä samassa tamma lähti tekemään huisin hienoja raviväistöjä! Olin tästä aivan ymmälläni, sillä ratsu todellakin väisti puhtaasti niin kauan kunnes ratsastaja antoi luvan lopettaa. Harjoitusravilla jatkoimme suoraa uraa tehden pääty-ympyröitä, kunnes annoin luvan nostaa laukan. Veena oli hieman siis innokkaalla tuulella ja kun laukkapohkeet annettiin, niin sehän sitten kirmasi sellaisella vauhdilla eteen että! Tammaa sai siis taas vähän rauhoitella, jotta pystyttiin aloittaa tekemään laukkatehtäviä. Ensin annoin tehtäväksi aloittaa vastalaukan, ja silloin Laura antoi hevosellensa tarkat ohjeet kuinka toimia. Veena lähti hienosti vastalaukkaan, useita kertoja toistimme kyseisen tehtävän eikä sen parissa ongelmia ilmennyt. Viimeisenä tehtävänä valmennuksessa oli saada tamma tekemään nätisti laukassa sulkutaivutusta. Alkuun ei taas asetukset olleet oikein kohdallaan, ja ratsastaja sai todellakin tehdä töitä sen eteen, että Veena lähti tekemään sulkuja ja pysymään silti hyvin hallitussa laukassa. Viimein, kun Veena oli hetken aikaa tehnyt hyvin sulkutaivutuksia, oli hyvä lopettaa hyvin onnistuneeseen suoritukseen.

15. lokakuuta 2010 Haweringin kouluvalmennus Mörkövaarassa
Ratsukko saapui valmennukseen erittäin virkeänä, hevonen asteli reippaasti eteen ja Laura ohjasi tätä maltillisesti selästä. Välillä tamma hätkähteli mennessään ja ratsastaja sai rauhoitella hieman hermostunutta ratsuaan, mutta siitäkin päästiin heti kun lähdimme ravaamaan. Reippaalla ravilla aloitimme ensin temponlisäykset jotka olivat tietenkin helppo juttu tälle ratsukolle. Veena kiihdytti tasaisesti vauhtiaan kun Laura puristi pohkeitaan kylkiin. Seuraavaksi pistimme tamman kuuntelemaan maltilla ohjeita ja siksi siirryimme väistöihin. Väistöt eivät aluksi onnistuneet kummoisesti sillä Veena ei väistänyt takapäällään juuri yhtään. Pikku hiljaa reippailla otteille tästäkin ongelmasta päästiin ja meno näytti erittäin hyvältä. Nyt pääsimmekin päivän päätehtävään eli koottuihin askellajeihin. Aloitimme kokoamiset hyvän tuntuman saamikseksi käynnistä asti, ja Lauran merkistä tamma lähti nätisti eteen kootussa käynnissä. Jottei meno olisi ollut vain suoraa uraa, otimme mukaan myös ympyrät ja rataleikkaat. Veena meni käynnissä todella hyvin ja siksi siirryimme piakoin raviin. Ravissa Laura ei saanut ratsunsa asetuksia kovinkaan helposti kohdalleen, ja siksi saimme yrittää tähtävää melko pitkään. Tamma tahtoi itsekin jo hieman turhautua tässä vaiheessa, se ei malttanut kuunntella ollenkaan annettuja ohjeita. Kovalla työskentelyllä lähdettiin kuitenkin ravissakin kootusti eteen, jonka jälkeen siirryimme laukkaan. Laukassa onneksemme hevonen tajusi jo tehtävänsä ja siten saimme sen tehtävän nopeasti suoritettua ja lopetettua. Loppuverkassa menimme vielä keskiympyrällä reippaalla ravilla tehden paljon suunnanvaihtoja. Ratsukko oli mukava valmentaa, hevonen oli tänään hieman itsepäisellä tuulella ja siten saimme valmennukseenkin lisää haastetta.

03. marraskuuta 2010 Haweringin kouluvalmennus Mörkövaarassa
Tamma oli taas valmennuksessa ihana oma itsensä, se tallusteli tyynesti eteen välittämättä ympärillä olevasta melusta. Laurakin oli tänään virkeän näköinen ja hereillä heti valmennuksen ensimmäisestä minuutista saakka, mikä olikin tietenkin hyvä juttu valmennuksen kannalta. Alkuverryttelyssä teimme paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, joita hyödynsimme myöhemmin päivän muissa tehtävissä. Aloitimme ravissa tekemään lähes samantien avo- ja sulkutaivutuksia, joiden kertaaminen tuli selvästi tämän ratsukon kohdalla tarpeeseen. Avotaivutukset eivät meinanneet millään lähteä käyntiin, vaikka Laura yritti kaikkensa saadakseen ratunsa menemään nätisti eteen. Useiden kierrosten ajan saimme treenata avotaivutuksia ennen kuin oli tyytyväinen ja pääsimme vaihtamaan sulkutaivutuksiin. Veena suoriutui niistä huomattavasti paremmin, heti Lauran ohjeistuksesta se käänsi kaulansa hienosti sulkutaivutuksen myötäisesti ja meni sillä tavoin hetken eteen. Seuraavaksi siirryimme laukkaan, jossa päätehtävänä oli siirtyä suoraan peruutuksesta laukkaan. Pysähtymiset tapahtuivat ravin kautta ja ne onnistuivatkin todella hyvin, kun Laura vain sai valmisteltua Veenaa riittävän kauan pysähdykseen. Peruutukset onnistuivat myös ihan hienosti, tamma peruutti niin kauan ongelmitta kuin Laura vain pyysi tätä peruuttamaan. Nostot epäilyttivät hetken sillä Veena tahtoi nostaa vain kiitoraviin, mutta muutamilla raipan iskuilla tämäkin asia oli hoidettu pois alta. Tehtävä onnistui kokonaisuudessaan hyvin, jonka jälkeen pääsimmekin siirtymään loppuverryttelyyn reippaassa ravissa. Ratsukkoa oli taas oikein kiva valmentaa, Veena oli ihastuttavan tammamaisella tuulella ja laittoi Lauran todella töihin, mikäli vain halusi tamman kulkevan hienosti.

22. marraskuuta 2010 Haweringin kouluvalmennus Mörkövaarassa
Veena oli tänään alusta asti hyvin virkeänä, se asteli reippaasti Lauran antamien ohjeiden mukaisesti eteen välittämättä ympärillä olevasta hälinästä. Laurakin tuntui olevan työnteon haluisella tuulella, ja siten meillä oli hyvät pohjat lähteä vetämään valmennusta. Tamma oli vielä yön jäljiltä hieman jäykkä ja siten pistin ratsukon koville heti alkuverkassa. Aloitimme alkuverkan reippaalla ravilla, mikä ei ollut ainakaan Veenalle ongelma, tehden erilaisia kiemurauria. Nyt saatiin soveltaa niin paljon kuin vain keksittiin, ja yllättävän hyvin ratsukko jaksoikin tehdä vääntöä suuntaan ja toiseen. Otimme vielä lisänä ravissa pääty-ympyröitä, joiden kärkiin tuli tehdä aina pysähdykset ja siitä lähteä jatkamaan taas samantien ravilla eteen. Aluksi tämä oli hieman haastavaa, sillä Veenan innokkuuden takia se ei olisi malttanut pysähtyä Lauran ohjeista huolimatta. Kuitenkin useiden toistojen jälkeen tamma sai tietenkin kiinni siitä, että mitä haettiin ja siten lähti hienosti tekemään tehtävää. Seuraavaksi pääsimme päivän virallisiin tehtäviin, eli avo- ja sulkutaivutuksiin, jotka aloitimme käynnissä kentän keskiympyrällä. Laura asetteli ratsunsa hienosti ensin avotaivutuksiin, joista tamma suoriutui hyvin. Olimme kuitenkin jo edellisissä valmennuksissa tämän ratsukon kanssa treenaillut taivutuksia, ja siten ne näyttivät olevan hyvin hallussa. Tamma malttoi pitää asetukset kohdillaan niin pitkään kuin vain tarve vaati ja sen takia menokin näytti erittäin hyvältä. Sulkutaivutuksissa oli alkuun pientä säätöä kun Veena lähti tekemään edelleen avotaivutuksia, vaikkakin Laura antoi tälle oikeat avut sulkutaivutuksiin. Sulkutaivutuksetkin lähtivät piakoin menemään kuitenkin kohtuu hienosti, ja siten pääsimme jatkamaan tehtävää ravissa. Kävimme ennen ravitaivutuksia hetken aikaa ravailemassa vielä uraa pitkin jotta saataisiin siihenkin askellajiin hyvä tuntuma valmiiksi. Avo- ja sulkutaivutuksissa ei ravissa tullut minkäänlaista ongelmaa, Veena kuunteli tässä vaiheessa hyvin tarkasti Lauran ohjeita ja siten tehtävä onnistui nappiin. Viimeiseksi piti tietenkin tehdä vielä laukkatehtäviä, ja nyt siirryimme takaisin uralle tekemään laukannostoja käynnistä ja ravista. Tamma suorastaan pinkaisi eteen ratsastajan antaessa sille tarkat laukkapohkeet, yhtään se ei jäänyt haikailemaan esimerkiksi kiitoraviin. Laukan mennessä yleisesti hyvin otimme mukaan vielä sulkutaivutukset uraa pitkin, ja kyseisessä tehtävässä Laura sai kyllä antaa hyvin maltilliset ohjeet hyvän suorituksen takaamiseksi. Aluksi Veena vain kiristi vauhtiaan kun ratsastaja yritti tätä rauhoitella ja laittaa asetuksia kohdilleen, mutta loppua kohden suoritukset paranivat huomattavasti. Veenaa ja Lauraa oli taas kerran hyvin mukava valmentaa, ratsukko kuunteli ohjeitani hyvin ja pyrkivät siten puhtaisiin suorituksiin. Aikaisempiin kertoihin verrataen ratsukko puhalsi paremmin yhteen hiileen suoriutuen täten harjoituksista mallikkaasti.

23. elokuuta 2011 Haweringin kouluvalmennus Mörkövaarassa
Lauran ja Veenan yhteistyö pelitti jälleen alusta asti erittäin hyvin ja siten näimme valmennuksessa erittäin hienoja suorituksia tältä ratsukolta. Veena oli valmennuksessa hyvin reippaalla tuulella, alkukäyntien aikana se meinasi useaan otteeseen lähteä korvat hörössä jo ravailemaan eteen. Vauhdikkuudestaan huolimatta tamma kuunteli ratsastajansa antamia ohjeita hyvin ja pyrki myös liikkumaan niiden mukaisesti. Huolellisesti tehdyn alkuverkan jälkeen, jolloi Veena oli vetreä ja hyvin lämmennyt, lähdimme työstämään valmennustamme. Veenan virkeydestä oli jälleen hyötyä, sillä tänään painotimme lähinnä ravi- ja laukkatehtäviin. Ensiksi lähdimme tekemään ravissa pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, väistöjen avulla pyrimme saamaan hevosen keskittymään jalkoihinsa ja ratsastajan apuihin. Tälle ratsukolle ei tietenkään väistöissä ollut mitään ongelmaa, Lauran ohjeiden mukaisesti Veena ravasi keveästi eteenpäin väistäen kauniisti jalkojaan. Molempiin suuntiin tehtyjen muutamien toistojen jälkeen jatkoimme avo- ja sulkutaivutuksien parissa. Laura ja Veena ovat käyneet useissa järjestämissäni valmennuksissa joissa avo- ja sulkutaivutuksia treenattiin, ja siten taas tiesin, että he suoriutuvat niistä esimerkillisesti. Laura sai olla tarkkana antamissaan avuissa jotta tammalle saatiin mahdollisimman hyvät asetukset, ja hyvien asetuksien jälkeen onnistuivat niin avot kuin myös suvut hienosti. Ravitehtävien jälkeen oli aika siirtyä laukkaamaan, ja ensiksi teimme perinteisiä siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Teimme paljon laukannostoja käynnistä ja ravista, sekä siirtymisiä laukasta suoraan raviin ja käyntiin. Nostoissa ei ratsukolla minkäänlaista ongelmaa ollut kunhan Laura antoi selvät pohjeavut, mutta siirtymiset hitaampiin askellajeihin oli hieman työlästä Veenan innokkuuden vuoksi. Ratsasaja sai antaa paljon puolipidätteitä ja istua syvälle satulaan ennen kuin antoi pidätteen johon tamman tuli reagoida hidastamalla. Siirtymisien jälkeen jatkoimme laukkaamista ensin uraa pitkin tehden paljon ympyröitä ja päivän viimeiseksi tehtäväksi otimme laukanvaihdot käynnin kautta. Edellisen tehtävän laukka-käynti siirtymiset auttoivat tätä ratsukkoa tässä tehtävässä, ja siten Lauran merkistä Veena hidasti laukasta ja uusilla reippailla avuilla nosti toisen laukan ja lähti eteen. Tältä ratsukolta nähtiin ehdottomasti päivän parhaat laukanvaihdot! Lauralle ja Veenalle tuntuvat aina olevan Mörkövaaran valmennuksissa läpi käytävät tehtävät liian helppoja, ja siten he tuntuvat pääsevän helpommalla kuin muut, mutta odottakaahan seuraavaa valmennusta...

20. lokakuuta 2011 Haweringin kouluvalmennus Mörkövaarassa
Tänään Veena tuntui hieman hankalammalta kuin ennen, se ei jaksanut ollenkaan keskittyä ratsastajan apuihin ja tahtoi koko valmennuksen ajan puuhailla täysin omiaan. Alkuverkassa se löntysteli laiskasti eteen ja saattoi vähän jumia keskellä kenttääkin. Ratsastaja sai ottaa todella topakat otteet käyttöön, paljon reippaita pohjeapuja ja tarvittaessa myös raippaa, jotta saatiin tamma edes joten kuten eteenpäin liikkumaan. Lähdimme aloittamaan valmennuksen etu- ja takaosakäännöksillä, suunta vaihtuen. Saimme Veenan kanssa yrittää todella monta kertaa kumpaankin käännöstä, jotta se suostui jotenkin kääntymään ympäri. Takaosakäännökset menivät täysin metsään, tamman takajalat liikkuivat täysin etujalkojen mukana eivätkä pysyneet paikoillaan uralla. Etuosakäännökset menivät himpun paremmin, kunhan Laura vain antoi topakat otteet eikä jäänyt ihmettelemään, että mitähän sitä tässä tekisi. Kun käännökset olivat hyvien yritysten jälkeen paketissa, lähdimme ravaamaan kahdeksikon muotoista kiemurauraa niin, että aina kiemurauran lävistäjällä tuli tehdä temponlisäystä. Taivutukset ympyröillä jäivät melko vaatimattomiksi kun tamma tahtoi olla niin kankea, eikä sitä muutenkaan näyttänyt tehtävät yhtään kiinnostavan. Ravi oli Veenalla melko tahmeaa, sitä täytyi koko ajan ratsastaa reippaasti eteen, eivätkä temponlisäykset näyttäneet siten eroavan normaalista löntysravista yhtään. Laura teki selässä parhaansa jotta tamma olisi edes hieman nostanut tahtiaan ja astellut pidemmin askelin eteen, mutta turhaan. Kun kiemurauraa oltiin molempiin suuntiin menty tarpeeksi kauan, ja tamma jotenkin teki niitä temponlisäyksiä, sai ratsukko jatkaa hetken aikaa ravissa uraa pitkin, jotta löytäisivät suunnilleen yhteisen sävelen. Laura taivutteli ratsuaan ravissa hyvin ja saikin sen välillä liikkumaan kohtuullisen hyvin, mutta eipä Veena laiskuuttaan jaksanut kauaa nätisti mennä. Lähdimme jatkamaan kiemurauralla vastalaukalla, ja aina joka toisella ympyrällä tuli tehdä laukanvaihto. Hieman paremmin Laura sai asetettua tamman ympyröillä, mutta laukkaaminen oli jälleen hyvin työlästä molempien osalta. Laukanvaihdoissa kesti aina tovi ennen kuin Veena päätti laukan vaihtaa, mutta suoraan sanoen yllätyin siitä, että Veena ylipäätään vaihtoi laukan käskystä. Hyvien kierrosten, taivutusten ja laukanvaihtojen jälkeen päästin ratsukon itsenäisen loppuverkkaan. Tamma ei mitä ilmeisemmin ollut tänään se reipas, tyypillinen Veena, ja se toi todellakin haastetta valmennukseen.

16. tammikuuta 2012 Hillan kouluvalmennus
Olin myöhässä, joten juoksin vain suoraan kentälle. Hengitin hetken, kun näin Veenan tekevän joka kolmannella askeleella laukanvaihtoja. Laura vain hymyili kun kysyin, että otatteko noita lämmittelyksi, mutta he olivat kerenneet olla kentällä jo 25 minuuttia. Aloitimme kootusta laukasta ja laukka piruetista. Pyysin Lauraa näyttämään mielessään kuva siitä kuinka hienosti Veena tekee korkeat laukka askeleet. Laitoin hiukan haastetta vielä, että piruetti tehtäisiin suoraan laukasta ja jatkettaisiin laukassa. Ensimmäinen yritys oli hiukan hutilointia, mutta toinen näytti jo siltä miltä pitikin. Veena rupesi jo hiukan hyytymään, joten päätin, että tehdään ravipohkeen väistöä kokorataa leikaa. Sitten sen jälkeen toisesta kulmasta uudelleen. Hymyilin kun näin tamman tekevän oikeasti työtä takapäällään. Loppuverryttelyksi tehtiin upean tamman kanssa hiukan pysähtymisiä ja peruutuksia. Lauralle vielä muistutukseksi, että seuraavan kerran älä nojaa niin paljoa taakse, mutta muuten yhteistyö pelaa täysillä!