
![]() KuvagalleriaVirtuaalihevonen, kuvan hevonen ei liity sivujen tietoihin mitenkään. Ikääntyminen
4 vuotta - 26.04.2009
Mörkövaaran SirenaMörkövaaran Sirena eli tutummin "Veena", VH-68075
Koulutasoltaan ko. Va B, re. 85cm, me. 70cm, irto 100cm Ikääntynyt punaruskea seinäkello lyö seitsemän aamun ensimmäisten valonsäteiden pyrkiessä sisään vanhan puisen tallin valkokarmisista ikkunoista, ja tallin soma pieni unikeko alkaa vasta heräilemään vähitellen. Aamuheinät jaetaan puolikahdeksan aikaan, jolloin tummanpuhuva suomenhevostamma Mörkövaaran Sirena alkaa vasta räpyttelemään ensimmäistä kertaa silmäripsiään. Herättyään kunnolla neiti alkaa maiskuttelemaan aamuheiniään tyytyväisenä, mutta ennen kuin tamma on ehtinyt syömään edes heinänsä saapuuvat jo kaurat, jotka ovat yksi tämän pikkuneidin lempiruuista. Aterioituuaan Veena lepäilee vielä pikkuhetken, mutta yleensä tamma pitää lyhyehkö juttutuokion vierustoverinsa, aamuvirkun suomenhevostamma Haavelaakson Helinän eli tutummin Helin kanssa, jolla on tapana herättää vierustoverinsa aamuisin syvistä unelmoinneistaan. Tovin kuluttua Veena kuitenkin alkaa virkistymään viimeistenkin unihiekkojen rippeiden kadottua sen silmistä, ja tamma suorastaan hyppii innosta seinille, kun koittaa valkean lumiselle talvilaitumelle lähdön aika sen kaikista parhaan ystävättären Helin kanssa. Lumi pöllyää kimaltaen auringon valonsäteiden läpäistessä ne. Pian valkoisen läpikuulytavan lumipöllyn keskeltä ilmestyy pienikokoinen suloinen tummahko suomenhevostamma Veena, joka kirmailee ympäriinsä lumisella laitumella tarhatoverinsa, lempeäluontoisen, mutta ehkäpä hieman aran Helin kanssa. Tammat hörähtelevät ystävällisesti tervehdykseksi ohikulkeville ihmisille. Pienen hippasleikin jälkeen neidit hieman leppyvät ja siirtyvät aterioimaan heinäpaalien vierelle. Välillä Veena sukii ystävättärensä pahsua rusehtavaa talvikarvaa osoittaakseen huomiotaan ja kiintymystään, Heli vastaa ystävälleen samaan malliin. Hetken rauhoittumisen jälkeen peuhaaminen kuitenkin alkaa taas. Energiaa puhkuen Veena piehtaroi elämänsä kyllyydestä iloiten kauniista talvipäivästä parhaan ystävänsä seurassa. Mitä muutakaan herttainen suomenhevostamma voisikaan toivoa päivältään. Aika kuluu silmänräpäyksessä tammojen myllertäessä vitivalkoisena säihkyvässä lumessa. Neitokaiset ravaavat iloisina tervehtimään portille saapuneita tuttujaan, ja asettuvat valmiiksi talutettaviksi takaisin lämpöisään kototalliin. Kotoisan viihtyisään talliin saavuttua Veena vetäytyy tyynenä ja rauhallisena karsinaansa jääden odottamaan hoitajaansa. Askelia kuullessaan tamma suorastaan ryntää karsinan ovelle tervehtimään tulijaa. Lempeä henkäys ja sydämmellinen hörähdys toivottavat hoitajan tervetulleeksi. Veena siirtyy ystävällisesti sivummalle ja päästää tulijan sisään, jonka jälkeen se asettuu harjattavaksi. Harjauksen aikana pikkuneiti sulkee kauniit tummanruskeat silmänsä nauttiakseen harjauksesta täysin siemauksin. Pitkän ja rauhaisan nautinnon jälkeen alkaa kavioiden putsaaminen. Tamma nostaa varovasti ja kiltisti kavion kerrallaan putsattavaksi. Suojien ja pintelien laittamisen aikana Veena pysyy vakaasti paikoillaan hivahtamatta melkeimpä liikauttamatta silmäripseäänsäkkin, mutta satuloinnin alkaessa alkavat pienimuotoiset pulmat. Neiti sattuu olemaan melko herkkä vatsastaan, joten satulointiin hoitajan täytynee osata varata aikaa sievo määrä. Tutun satuloidessa kutiavainen tamma luottaa hoitajaansa ja pysyy suhteellisen nätisti paikoillaan, mutta tuntemattoman seurassa se osaa olla melko varuillaan, joten jonkin muotoinen ylimääräinen liikuskelu tai näykkiminen eivät ole kovin epätavallinen tai kumma näky. Muuten tämä tämä suloinen ruunikko tamma on kuin enkeli hoidettaessa. Suitsiminen onnistuu pulmattomasti, kuten loput muut tavanomaiset toimenpiteet. Hoitotoimenpiteiden loppupuolella tyytyväinen Veena alkaa hieromaan päätään hoitajaansa vasten osoittaakseen kiitollisuuttaan hyvästä hoidosta, mutta joskus viekas tamma saattaa yrittää kerjää salaisuuksia millä keinolla hyvänsä. Tämä utelias neitokainen suorastaan rakastaa kuunella hoitajansa kuiskimia syviä ja synkkiä salaisuuksia, joita muiden kanssa ei pysty jakamaan. Veenan on sanottu olevan oikea korurasia, joka onnistuu säilyttää pienetkin salaisuudet sisässään. Mukavan ja levollisen, ehkäpä hieman pitkäksi venyneen, hoitotuokion jälkeen tamma on jo tarmokkaana ja innokkaana pyrkimässä päivän kouluratsastusharjoituksiin ulos aurinkoiseen talvisäähän. Keskipäivän aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, ja puiden jäähuurteiset latvat keinuvat keveästi miedon vaisussa tuulessa. Pienikokoinen tummahko tamma astelee sulavin liikkein eteenpäin kootussa käynnissä valkean ohuen lumikerroksen pöllytessä kaviouralla. Veena siirtyy vaivatta koottuun raviin ratsastajan pyytäessä. Viileä viima humisee viehkeän tamman korvissa, mutta pienestä talvituiverruksesta neiti ei hätkähdä. Kootusta ravista se siirtyy musta harja hulmuten viimeiseen koottuun askellajiin laukkaan, jossa kauniin tamman lennokas laukka kiinnittäää kenen vain ohikulkijan huomion. Henki suorastaan salpaantuu koleassa pakkasessa seuratessa hytisten parivaljakon luontevasti sujuvaa työskentelyä. Veena taipuu sievästi avotaivutuksissa, jonka jälkeen tamma siirtyy nöyrästi kevennettyyn raviin. Hetken kuluttua neiti siirtyy hallitusti sulkutaivutuksiin ensiksi ravissa ja pian sen jälkeen laukassa. Läheisen lumisen tarhan tammat hörähtelevät Veenalle, ja tamma hörähtää tervehdykseksi, mutta jatkaa harjoittelua tarkkaavaisesti. Ratsukko pysähtyy rauhallisesti, ja herttainen neitokainen ryhtyy peruuttamaan hieman vastahakoisesti, jonka jälkeen tarkoituksena olisi siirtyä laukkaan. Siirtyminen laukkaa onnistuu kuitenkin virheittä, ja Veena jatkaa laukan vaihtoihin askeleesta. Neiti liikkuu eteenpäin hyvässä muodossa kuuliaisesti ratsastajansa pieniä apuja totellen. Muutamia pienehköjä tahtirikkoja harjoituksen aikana on tullut, mutta harjoitushan tekee mestarin on tämän ahkeran tamman tapa asennoitua virheisiin. Vaativa B -tasoisen harjoituksen loppu lähenee aurinkoisen keskipäivän kääntyessä iltapäivään. Hiljalleen ratsastaja pyytää suloista ratsuaa siirtymään käyntiin, ja parivaljakko kiertää vielä muutaman kierroksen kentän ympäri uraa pitkin. Rauhallisena Veena pysähtyy pehmeälle lumikumpareelle hörähtäen hiljaa hengitys höyryten ratsastajansa taputuksen kaikuessa sen karvaisiin korviin. Tuulen vire tuivertaa, ja Veena kulkee siroin askelin eteenpäin Sirkkeen jäästä sulaneella hiekkakentällä vaunut perässään. Linnut livertävät kevättä rinnassa ja seurailevat uteliaina kentän tapahtumia. Tamma pyrkii innokkaasti eteenpäin kauniin liikkein, jotka se on perinyt ihastuttavalta emältään, suomenpienhevostamma Kuisman Airilta. Ohjastaja pyytää neitiä pysähtymään, ja tamma seisahtuu paikoilleen melkeimpä vaistonvaraisesti. Pian kuitenkin harjoitus jatkuu, kun ohjastaja pyytää Veenaa siirtymään raviin. Vaivattomasti neiti lähtee liikkeelle kevein askelin. Tamma porhaltaa eteenpäin taipuen mutkattomasti, ja kärryt seuraavat tummanpuhuvaa neitokaista ilman kummempia ongelmia. Kuvankauniin tamman on yhteistyöhalu ja uusien asioiden oppimisen innostus suorastaan loistaa sen syvistä luottavaisista silmistä. Pilke silmäkulmassaan mukavan miellyttävän harjoitustunnelman ympäröimänä neiti astelee määrätietoisesti likeemmälle. Apuihin Veena reagoi hyvin herkästi emänsä tavoin. Kuuliaisesti pikkutamma tarpoo eteenpäin ja siirtyy joustavaliikkeiseen laukkaansa pyydettäessä. Lopputalven aurinko alkaa laskemaan läheisen metsän puiden latvaoksien taakse, mutta tämä ei väsytä tai häiritse tätä neitokaista lainkaan, joka pyyhältää edelleen virkeänä hehkuen innokkuutta. Jäinen tuuli laantuu vähitellen, ja harjoitus lähenee loppuaan parivaljakon kääntyessä kohti kentän porttia suunnaten valoisaan ja lämpöisen mukavaan kotitalliin. Ahkeran ja täyteläisen päivän jälkeen unelias tamma herkuttelee iltaheiniään sekä -kaurojaan kivennäisten kera. Veena hörisee tallitovereilleen tervehdykseksi kaikkien saavuttua talliin, ensimmäisenä yleensä vastaa neidin paras ystävä Heli, joka asustelee vastapäisessä karsinassa. Tamma seurailee uteliaana ohikulkevia tallilaisia näykäten välillä hieman hihasta saadakseen muutaman herkullisen makupalan tai sydäntälämmittävän huomionosoituksen. Vähitellen ilta saapuu, ja ulkona pimenee. Illan ensimmäiset tähdet tuikkivat pieninä pisteinä ylhäällä taivaalla ja kuu nousee taivaanrantaan viimeisten valonsäteiden heijastuessa tallin ikkunoista karsinoihin. Tallin vanhat puuovet sulkeutuvat naristen hiljaisuuden vallatessa tallin pölyiset käytävät, ja viehättävä suomenhevostamma Mörkövaaran Sirena vaipuu silmät puoliummessa yöunille unelmoimaan seuraavasta ihanasta ja yhtä elämäntäyteisestä päivästä, jonka se saa taas kerran viettää ja kokea hurmaavien ystäviensä ja rakastamiensa ihmisten ympäröimänä.
Veenan isä Lakean Heikka on 11.syyskuuta 2008 syntynyt hieno läsipäinen suomenhevosori, jonka on kasvattanut Virtuaalitalli Lakean hyvästä ja maineikkaasta suomenhevoskasvatuksesta tunnettu omistaja Jenny K. Nykyisin komeahko Heikka toimii Ramin ja zanen omistuksessa Viehättävässä kisa- sekä jalostusorina. Omistajat kuvaavat Heikkaa helpoksi ja yhteistyönhaluiseksi, ainakin useimmiten, mutta osaa se olla myös orina aika ailahteleva. Kouluratsastus on komeat liikkeet omaavan orin vahvinta alaa, siinä sillä riittää kapasiteettia Vaativa B -tasolle asti, peruasiat Heikalla on siis hyvinkin hallussa. Kilpailuista ori on kerännyt lukuisia sijoituksia kouluratsastuksesta, mutta löytyypä siltä muutamat sijoitukset myös metrin rataesteiltä. Tuo punarautias, 158 senttinen hevonen omaa hienon rakenteen, jonka ansiosta se on menestynyt hyvin myös näyttelyjaoksen alaisissa näyttelyistä, ja siitähän kertoo 4. marraskuuta 2009 myönnetty VIR MVA Ch-arvonimikin. Heikka on jättänyt jälkeensä tähän mennessä kuusi hienoa ja kyvykystä jälkeläistä, joista itse Veena näyttää olevan tähän mennessä kaikista parhaiten menestynein. Veenan isänisä ylväs ja loistelias Fiktion Inari oli varmasti aikanaan yksi Lakean tallin hienoimpia sekä menestyksekkäimpiä suomenhevosoreja. Rautias, 157 sentinen "Iivari" oli luonteeltaan kiltti, ja vaikka orimaisuuttakin löytyi, oli se silti mukava käsiteltävä. Ori omasi myös kohtuu hyvän rakenteen, onhan se kantakirjattu kolmannella palkinnollakin suomenhevoskantakirjassa. Painotukseltaan hyvä liikkeinen Iivari oli yleispainotteinen, mutta se menestyi huomattavasti paremmin kouluratsastuksen saralla, jossa kapasiteettia sillä riitti vaativiinkin luokkiin. Sijoituksia ryhdikäs läsipäinen ori keräsi molemmista lajeista yhteensä noin 20 kappaletta. Iivari astui elämänsä aikana yhdeksän tammaa, ja tuloksena syntyi paljon menestyneitä jälkeläisiä. Orilta löytyy myös yleislaatuarvostelun toinen palkinto sekä suomenhevosten laatuarvostelun SLA-II palkinto. Vanha kokenut konkari nukkui pois siirtyen vihreämmille laitumille kunniakkaassa 27 vuoden iässä kylmänä tammikuun 10. päivänä vuonna 2010. Veenan isänemä Haavelaakson Harha, tutummin pelkkä Harha, oli erittäin utelias ja kiltti persoona, jonka on kasvattanut Haavelaakson omistaja vaapu. Tamma eli koko elämänsä Lakeassa Jennyn omistuksessa, missä se pääsi näyttämään taitojaan kilparadoilla useassa eri lajissa. Harha oli painottunut kouluratsastukseen, mutta sillä kilpailtiin vanhemana myös työhevoskilpailuissa, tietenkin sijoittui molemmissa lajeissa. Työhevoskilpailuissa käydessään tamma sai "Vuoden Työhevonen 2009" sekä "Metsäajon Kuningatar 2009" meriitit. Työhevosuran lisäksi hyväluontoinen tamma kahli sijoituksia mukavasti kouluratsastuksen parissa. Väritykseltään Harha oli punarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 158 senttiä. Vankkarakenteinen tamma menestyi myös näyttelyissä, lisäksi se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla suomenhevoskantakirjaan työhevoseksi. Jälkeläisiä Harhalta löytyy kolme kappaletta, joista Veenan isä Lakean Heikka on ainoa kilparatsu. Haavelaakson Harhan pitkästä, sekä hienosta elämästä kertovat myös sen yleislaatuarvostelun YLA2-palkinto sekä suomenhevosten laatuarvostelun ensimmäinen palkinto. Kunniakas ja monissa piireissä arvossa pidetty tamma siirtyi syvään ikuiseen uneen 03.07.2010. Veenan emä Kuisman Airi on upea suomenpienhevostamma, kasvattajanaan Vipeltäjä. Pienikokoinen Airi myytiin jo nuorella iällä Mörkövaaraan, jossa se elelee tälläkin hetkellä viettäen ansaittuja eläkepäiviään. Suloinen Airi on hyvin menestynyt kouluratsu, kapasiteettia siltä löytyy vaativiin luokkiin asti, ja on sillä kilpailtu myös valjakkoajoja niin noviisi kuin vaatilallakin tasolla. Sijoituksia tammalta löytyy kysesistä lajeista yhteensä yli sata kappaletta, mikä on huima saavutus. Airi omaa myös ihastuttavan ulkonäön ja hyvän rakenteen, pienellä tammalla on säkäkorkeutta vajaat 140 senttiä ja väritykseltään se on hopeanpunaruunikko. Kilttiluontoinen hellyyttävä tamma on käynyt useissa laatuarvostelutilaisuuksissa, esimerkiksi yleislaatuarvostelun, kouluratsastusjaoksen sekä suomenhevosten arvostelutilaisuudessa: jokaisessa se on palkittu parhaalla ensimmäisellä palkinnolla. Airilta löytyy puolenkymmentä hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat päässeet näyttämään taitojaan kilparadoilla menestyen mallikkaasti. Veenan emänisä Kuisman Pyry on väritykseltään punaruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyy vaivaiset 138 senttimetriä. Tämä pienhevosori on luonteeltaan riiviömäinen, mutta taitava kouluratsu, jolta löytyy sijoituksia kyseisestä lajista useita kymmeniä kappaleita. Komea kompaktirakenkeiten Pyry syntyi koleana ja tuiverruksisena tammikuun 14. päivän myöhäisiltana vuonna 2008 Vipeltäjän hoiviin Kuismaan, jossa se onkin elänyt koko monipuolisen ja mukavan elämänsä. Pyryn menestyksestä kertovat useat laatuarvostelupalkinnot: yleislaatuarvostelun YLA2, suomenhevosten laatuarvostelun SLA-II sekä kouluratsastusjaoksen toinen KRJ-II palkinnot. Jälkeläisiä tällä tummanpuhuvalla pienhevosoriilla on kuutisen kappaletta, joista Veenan emä Kuisman Airi on ehdottomasti menestyinein yksilö. Veenan emänemä musta hulmuharjainen kuvankaunis Tuikkeen Tuisku, tutummin pelkkä Tuisku on rauhallinen ja kiltti suomenhevostamma, kasvattajanaan Veera N. Nykyisin tamma elelee Vipeltäjän omistuksessa Kuismassa, jossa se on päässyt kilpailemaan painostuslajissaan, kouluratsastuksessa. Sijoituksia sulava liikkeiseltä Tuiskulta löytyy kyseisestä lajista komeat 36 kappaletta, sisältäen kuusi voittoa. Upean ulkonäön, kauniin ruunikon väritysen sekä 157 senttiä korkean säkäkorkeuden omaava Tuisku on hurmannut myös useat näyttelytuomarit keräten useita sertejä. Tammalla on VIR MVA Ch-arvonimi ja se on kantakirjattu toisella palkinnolla 1. kesäkuuta 2008 suomenhevoskantakirjaan ratsupuolle. Ihanan ja tasaisen luonteen omistava Tuisku on jättänyt jälkeensä seitsemän hienoa jälkeläistä, joista osa on pärjännyt emänsä tavoin niin kouluratsastuksen kuin näyttelyidenkin saralla. Villeissä kouluratsastuskilpailuissa sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta. Villeissä valjakkoajokilpailuissa sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta. Villeissä näyttelyissä sijoituksia kärjessä 0 kpl:tta, voittoja 0 kpl:tta. 00. -kuuta vuonna 2000 o/t. Varsan nimi (i. Isän nimi) Astutuspyyntöjä voi tietenkin kysellä mailin kautta, jos varsa kiinnostaa. Veena ottaa mielellään oreja vastaan. Jos tamma kiinnostaa emäksi niin viestiä vain mailiini eli tänne. Veenan varsoista tulee Sirkkeen kasvatteja, ellei asiasta muuten sovita. Tamman varsat myydään vain hyviin koteihin, jotka ovat harkitusti valittu. Varsojen sukupuoleen ja nimeen ostajaehdokas voi itse vaikuttaa. Ulkoasun © Riikka Ala-Hulkko 2008-2009, tekstit Laura R, kuvat RAH & Stock.XHNG - Valid XHTML and CSS
Kopiointi kielletty Suomen tekijänoikeuslain mukaisesti. |